Tässä on tarina mun juhannuksesta.
Olipa kerran Liina, joka matkusti kivisestä Helsingistä metsän keskelle Naantaliin viettämään juhannusta. Mukaansa hän otti saksalaisen Philippin. Yhdessä he, Iida, Linda ja Liinan perhe söivät juhannus aterian makkaroineen ja oluineen. Tuuli ympärillä taukosi ja hyttyset imemään lenteli.
Siitä sitten Huvikummun pihalta lähtivät iloiset kaverukset; Liina, Iida, Philippja Linda ajelmaan kohti Nauvoa. Matka tietysti kuului aloittaa ilman kartanlukua ja pakollinen eksyminen oli koettava.
Näiden viisaiden tempausten jälkeen, he saapuivat vihdoin Paraisille ja sieltä Nauvon lautalle.
Ennen Nauvoa he pistäytyivät pienessä kyllässä tanssimassa juhannus-salon ympärillä, puskapissalla ja kokoamassa saunavihdan.
Nauvon ranta oli pettymys. Se oli kuin Onnella, mutta ulkona. Juhlajoukkio päätti etsiä uuden ja permman paikan viettää juhannusta. Ja siitä lähtikin suuri seikkailu kohti parempaa juhannusta!
Ajeltuaan n. tunnin he löysivät hylätyn kaatopaikan. Se ei ollut se oikea paikka juhannuksen vietolle, mutta sieltä pöllittin kasa polttopuita takakonttiin mahdollista kokkoa varten. Toisen tunnin ja monen peuran jälkeen, kaverukset klysivät pienen mökkitien, joka johti aurinkoa kohti. Sieltä tienpäästä he löysivät laiturin, joka ei selvästi ollut kenenkään yksityinen tai ainakaan sillähetkellä yksityisten käytössä.
Täydellistä.
Aurinko, meri, saaristo ja hyttyset. Täydellinen juhannus oli löydetty. Kokko oli kuitenkin liian riski poltettavaksi naapurin terassilla kyttäävien silmäparien takia.
Kotimatka alkoi neljän tienoilla ja pienoiset junioirit nukahtivatkin auton lämpimään hurinaan heti. Iida ajoi urheasti koko kotimatkan valoista tietä pitkin Liina seuranaan. Seuralaisen silmät kuitenkin sulkeutuivat jo ennen Turkua.... ihana ja kaunis juhannus mielessä.
