Kunnas ja Turtonen

Ulkomaat vs. Helsinki!

Heiheihei!

Viime viikonloopuna oli pääsiäinen ja mä tein yhen elämäni isoimmista yllätyksistä! Mä, Emma ja Pietari ostettiin liput Geneveen, mutta ei kerrottu siitä siellä asuvalle ihanalle Hämyrille! Se oli hienon hieno viikonloppu ja siellä tajusin kuinka paljon mä kaipaan seikkailuja. Ulkomaat ja maailma vaan kutsuu mua kaikella tavalla. Siellä mä tuntustun aina ihan parhaimpiin tyyppeihin ja sit yhtäkkiä tuleekin päivä kun tyhmä finnair vie mut tyhmään suomeen.
Kun matkustaa, tuntuu et todellaki toteuttaa sitä klisheistä carpe diemiä. Sillo tarttuu jokaiseen hetkee ja tuntee oikeesti olevansa elossa. Mun lempi paikoiks vois sanoo lentokenttiä ja juna-asemia, joten se kertoo jo paljon. Mä rakastan jatkuvaa liikettä ja sitä et voi tutkia aina jotain uutta. Mä myös rakastan epämukavuusalueen ylittämistä ja se todellakin toteutuu maassa jonka kieltä ja kulttuuria ei tunne yhtään. Tottakai siellä tulee ikävä ja välillä ahdistaa, mut toisaalta mikään ei voita sitä tunnetta kun on tuntemattomassa paikassa, tuntemattomien ihmisten kanssa, mut se kaikki tuntuu vaan niin oikeelta ja tunnet ittes uskomattoman onnelliseks.

Mutta,


mä oon aina jotenki rakastanu myös Helsinkiä ja täällä asuminen on mun unelmien täyttymys. Nyt kun melkeen vuoden oon täällä pyöriny, mä oon oppinu rakastaa tätä kaupunkia. Täällä on jatkuvatsi kaikkea uutta tutkittavaa. Täälläkin on tuntemattomia paikkoja ja tuntemattomia ihmisiä. Mulla on ihana koti ja ympärille on alkanu kerääntymään rypäs ihania ihmisiä. Mä haluan olla näyttelijä. Tuolla koulussa mä oon vaan todella onnellinen kun saa opiskella sitä mitä haluaa. Mä haluan päästä teakkiin ja mä haluan näytellä ammatikseni.

Oon siis kahden asian risteyksessä ja en tiiä kumpi suunta on oikee. Kaikki päätökset lähtee jo mm. ens kesästä. Sain idean mennä kesäks Ranskaan, jos vaan asiat kämpän kanssa järjestyy, mutta toisalta haluun jäädä Helsinkiin ja työskennellä jossain ja tienata enemmän rajaa, jolla voin mennä loppukesästä Ranskaan. Onko siis oikein lähteä Rankaa ja varmaan löytää sieltä uusia teitä vai jäädä tänne ja rakentaa elämää Helsinkiin.

Shit ku ei tiiä. Kyl kaikki järjestyy sit niin ku järjestyy...

Rakkaat lukijat! Saanko esitellä: RIPA!

Kyllä nyt vaan  täytyy todeta, että meidän pääopettaja on välillä täys dille. Tuntuu et ei se edes halua opettaa meitä. Se haluaa toteuttaa jotain kaukaista haavetta, johon sille ei koskaan riittäny lahkeita. Ripa päätti perustaa teatterilinja Graniin, jossa se saa olla itsevaltijaana ja tehdä mitä se haluaa. Mut ei se vaan niin toimi. Jos ei oo koulutusta koko touhuun niin se kyl näkyy ja tuntuu. On ikävää kyseenalaistaa opettajan ammattitaito, mutta ton kanssa en voi muutakaan. Sillä on teatteritutkijan paperit. Ei siis opettajan, näyttelijän tai ohajaajan. Se on vähitellen elämänsä aikana rakentanut ympärilleen imperiumia, joka nyt sit pääty olemaan opiston teatterilija. Hyvä Ripa!
(Onneks meillä on melkeinpä 90%prosenttia vierailevia opettajia. Muuten tä koulu ei kyllä olis yli kahden tonnin arvonen. Jo teakin opettajat yhdessä on sen hinnan arvosia.)

Meillä on viikon päästä ensi-ilta. Tämä expressionistinen mestarariteos valmistuu kyllä, mutta en tiedä yhtään miten yleisö siihen suhtautuu. Katsojien keskellä voi vallita sekavia tunteiteita, kuten pitäisikö nauraa, itekä vai miettiä symbolien merkityksiä. Siinä on niiiin paljon teksitiä ja ei yhtään aikaan. Meitä ohjastetaan kiiruhtamaan vuorosanojen kanssa, jotta näytelmästä tulisi lyhyempi....

Ripalta oon kyllä oppinu nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Tollasten ihmisten kanssa on pakko oppia työskentelemään. Joskus sota ei auta itsevaltiasta vastaan. Jos se kukistetaan, se nousee uudestaan ja perustaa uuden teatterilinjan Graniin. Ripa on ja tulee olemaan itsepintainen pikku takiainen aina ja ikuisesti.

Ugh.

P.s Ripa on suunnaton Madonna, Euroviisu ja Lady Gaga fani. (Meidän antiikkiin sijoittuvan 1950-luvulla kirjoitetun näytelmän teema on Lady Gaga. Hyvä Ripa!)

Ruttuvaari on mun idoooli.

Metrophooliaan:

TEHTÄVÄ 2:

MINÄ JA MAAILMA Etsi artikkeli tai teksti, jossa sinua kiinnostava henkilö esittää näkemyksiään maailmasta. Valitse A tai B.

A. Kirjoita sen pohjalta dialogi itsesi ja tämän henkilön välille. B. Kirjoita artikkelissa olevan teeman pohjalta kokonaisuus, joka sisältää 1 - 3 draamallista kohtausta.

Valitisin A tehtävän. Otin tekstipätkäks Muumilaakson marraskuusta esimmäisen Ruutuvaarista kertovan kappaleen. 

Liina: Anteeksi herra, mutta saisinko liittyä seuraanne?

Ruttuvaari: Toki! Tämä nuotio on kaikille läpöä kaipaaville.

Liina: Kiitoksia! Kauniiseen paikkaan olette nuotion pystyttänyt, nämä metsät voivat olla yksinäisiä ilman pientä valoa. Oletteko tekin matkustavainen?

Ruttuvaari: Matkantekijä olen ollut jo yli vuosisadan, mutta matkani aloitin vasta eilen. Kaukana vanhalla lahdella kukaan ei vielä tiedä, että karkasin, vasta sunnuntaina he sen huomaavat. Tänään onkin sunnuntai...hmm.. tai sitten se onkin vasta ensi viikolla....

Liina: Sunnuntai taisi olla kaksi päivää sitten. Eivätkö he, siis ne lahden asukkaat, jää kaipaamaan teitä?

Ruttuvaari: He pitävät aina salaa kemuja, tuskin ovat siis huolissaan, missä yksi ukkoruttana luuraa. He tulivat sunnuntaisin ja pitivät kovaa älämölöä, kun luulivat etten kuule. En ole kuuro!

Liina: Niin, hienotunteisuus on katoava luonnonvara... Voi apua, unohdin esittäytyä! Minun nimeni on Liina. Kuka te olette?

Ruttuvaari: Totta... kukas minä sitten olinkaan..? En muista teidän nimeänne. Oih, sehän on surullista, mutta välillä on vain mukavaa unohtaa... Noin, nyt keksin! Tänäänhän minä olen Ruttuvaari!

Liina: Mukava tavata herra Ruttuvaari! Minne päin olette matkustamassa?

Ruttuvaari: Tuuli on ujeltanut tai unissani olen sen nähnyt; vihreän kauniin laakson. Siellä aamun sarastaessa kaikki vieläkin toisiaan rakastaa, vasta silloin viimeiset tanssit tanssitaan ja laulut lauletaan. Siellä kukaan ei kerro kuka pitää olla, millainen taikka minkämoinen. Siellä saa olla rauhassa, mutta silti kertoa ajallaan mikä on tänään vointi ja särkeekö jalkoihin. Siellä on puliseva puro keskellä laaksoa. Se on sellainen valloittavan liplattavainen, joka jatkuvasti juoksee eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin...

Liina: Samaan paikkaan on siis matka meillä molemmilla! Pienenä kuulin satuja tästä kyseisestä laaksosta ja unelmoin, että pääsisin joskus sen näkemään. Kaiken saman olen myös kuullut, mitä te juuri kerroitte. Minua houkuttelee nähdä paikka, jossa vallitsee positiivisuus; ei tarvitse stressata turhasta, suuttua turhasta tai olla yhtään mitään mitä ei tarvitse olla.

Ruttuvaari: Millaisesta paikasta sinä sitten olet tänne möngertänyt?

Liina: Voih, melko kovasta. Siellä ympärillä vaanii jatkuvasti kolme sanaa; ”stressi”, ”vittu” ja ”ei”. Liian moni on seisahtanut jäädäkseen ja lähtenyt kadotakseen.

Ruttuvaari: Minä lähdin nähdäkseni ja muistaakseni jälleen.

Liina: Minäkin lähdin nähdäkseni, sen jälkeen jatkaa matkaa nähdäkseni enemmän ja myöhemmin katsoa minne nenänpää vie. Silloin tällöin ja lopulta palaan sinne mistä tulin, sillä sitä paikka en halua koskaan unohtaa. Siellä luuraa se lapsena saatu lämpö, joka takaa tämänkin matkan askelten keveyden.

Ruttuvaari: Niiinh... näköjään huomaa eläneensä yhden ykkösen ja kahden nollan verran, kun ei enää muista tuota alkulämpöä. Kai se niissä kailottavissa sunnuntaikävijöissä joskus tuikkii, mutta hyvin heikosti. Huoh, hyvin heikosti. Eivät ne oikeasti välitä vastauksesta, kun kysyvät ”Miten voit?” Sitten jatkavatkin jo seuraavalla kysymyksellä ennen kuin olen edes ehtinyt aloittaa pohtimaan vastausta ensimmäiseen kysymykseen. Sitten kiiruhtavatkin jo salajuhliinsa....

Liina: Onko mahdollista, että se onkin syy miksi kaipaatte laaksoon? Ehkä etsittekin hieman lämpöä?

Ruttuvaari: Pyh! Lämpöä saa tästä nuotioista, ei muista kaltaisistamme höppänistä!

Liina: Kokositte itse itsellenne turvan, niin kai jokaisen tälläisessä metsässä kuuluisi tehdä...

Ruttuvaari: Otappas tyttö hyväkäs tästä hieman mukaan otaamaani matkaevästä. Pieni simaus konjakkia unen päälle! Sitten levolle mättään äärelle. Huomenna jatkamme matkaa kohti laaksoa, kohti pulipuli puroja, kekkereitä, ystäviä ja uusia unelmia... zzz

Voihan pojat, pian Taikissa ovat!

Tehtävä 1. Minä ryhmän jäsenenä

Suunnittele ja toteuta valokuvaten ryhmäkuva, jossa olet itse mukana.

Arviointiperusteet

Kertovuus ja sommittelu.

Tehtävä 2. Todella kaunista!

Toteuta yksi (1) valokuva annetun otsikon mukaan. Valitse aiheeseen sopiva kuvaustyyli.

Arviointiperusteet

Visuaalisuus, sommittelu ja valon hallinta.

Tehtävä 3. Minun metsäni

Tee kolmen (3) kuvan valokuvasarja, joka kertoo sinun ja metsän välisestä suhteesta.

Arviointiperusteet

Sisällön vahvuus, tunnelma ja valon hallinta.

1)

2)

3)

Tehtävä 4. Kuvakansio

Tee viiden (5) valokuvan kokonaisuus, jolla esittelet itseäsi valokuvaajana.

Arviointiperusteet

Visuaalisuus ja sisällön vahvuus.