perjantai 29. maaliskuuta 2013

Jee Jee Jee

Aika jännää miten aina kun kaikki tuntuu jotenkin mahdottoman hankalalta ja itkuselta, niin yhtäkkiä jotain hienoa tapahtuu yllätyksellä.
Koulun pääsykokeet ei menny ihan suunnitelman mukaan, mutta se oli hyvä kokemus ja opin paljon. Pitää ehkä kyseenalastaa enemmän omia unelmiaan ja avata silmät uusille vaihtohdoillekkin.

Kokeitten jälkeen mulla on ollu täällä tosi eksyny olo. Kun ei oo mitään tietoa pystynkö jäämään tänne, pitäiskö etsiä suomesta töitä ja mitä ihmettä teen koko ens vuoden...?
Myös asioita hankaloittaa se, että tällähetkellä en todellakaan halua vielä lähteä täälä. On sellanen olo että en oo valmis vielä palaamaan. Ja palaamaan mihin? Perhe on tärkeä ja sitä on mieletön ikävä, mutta se on sitten ainoa asia miksi palata. Ja se on siellä aina vaikka tulisin takaisin vuosien jälkeen.
Päätin että ei, en luovuta. Oon nuori ja mulla on seikkailuhalua. Vaikka mikä olisi niin täällä aijon olla kesän loppuun asti.
Suomeen haluan tulla kyllä käymään heti kun vaan voin.

Tällä viikolla tuo epätoivo ja epätietoisuus alko kääntyä ilon puolelle. Ensiksi sain soiton rekrytointi firmasta jotka etsi suomea puhuvia asiakaspalvelijoita. Joten ens viikolla alotan varmaan jossain firmassa soittelmalla Glasgowsta suomeks suomalaisille. Toinen aivan mahtava asia tapahtu eilen. Sain soiton mun ihan lemppari baarista, että tervetuloa maanantaina koe harjotteluun. Jos se menee hyvin saan työvuoroja pari kolme kertaa viikossa sieltä! Wihiii!

Tänään on pääsiäinen, aurinkoinen päivä ja kaksi ihanan ihanaa pupua saapuu Glasgowhun mua moikkaamaan. Pietari ja Joonas saapuu pian, joten nyt pitää alkaa siivoilemaan ja järkkäämään paikkoja! Tästä tulee hyvä viikonloppu!

Ihanaa pääsiäisviikonloppua teil kaikil!


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Käännekohta

Ylihuomenna on mielenkiintonen päivä. Torstai tulee näyttämään aika pitkälti mihin suutaan elämässä meen.
Mulla on koulun pääsykokeet. Oon unelmoinu tosta päivästä josatain 12-vuotiaasta saakka. Se on myös suurimpia syit siihen miks musta tuli Skottifani.
Se päivä on todella suuri asia mulle. Oon treenannu n. puol vuotta kahta monologia, jotka nyt osaan kyllä niin hyvin ulkoa ku voi olla.

Päätin, että kun tänne asti tulen niin ton pääsykokeen teen 150 prosenttisesti.

Äsken kävelin kotiin kaverin luota ja mietin, että en hatkeäkään epäile sitä oonko oikeassa paikassa tällä hetkellä. Itseasiassa en oo epäilly sitä kertaakaan tän kahden kuukauden aikana jollon oon ollu täällä. Glasgow tuntuu oikeelta ja paikalta, jossa todellakin voisin opiskella.

Halua päästä sisälle lisää myös ne kaikki ihmiset joita oon täällä tavannu. Mun ympärille on syntyny  todella tiivis porukka mielettömiä ihmisiä. Pari brasilialaista, sakasalaista ja yksi skotlantilainen mies. Ja tunnen että en halua jättää tätä elämää vielä. Musta tuntuu että mun kuuluu olla täällä paljon kauemmin kun vaan puolivuotta, muuten jotain jää kesken.

Mun elämä täällä tähän asti on ollu todella mieletöntä. Töitä en oo saanu, mutta sitäkin enemmän oon tehny kaikkea luovaa. Oon kuntoillu paljon, alkanu piirtää taas, musisoinu ja harjotellu mun pääsykokeisiin. Uskon että mä todella tarvitsin tän vapaan ajan just nyt ennen torstaita. Se anto mulle paljon voimavaraa, jotta voin antaa todellkin kaikkeni niissä kokeissa.

Joten nyt uskon että minä riitän siellä kokeissa ja päätän että Glasgow ei ole vielä nähnyt tarpeeksi Liinaa.