Oon nähny Marie Antoinette-elokuvan monta kertaa. Nyt näin sen taas ja jäin miettimään, mikä tarinan pointti oikeastaan olikaan. Luin Antoinetten historian läpi wikistä ja googlasin myös elokuvan. Oli ihana huomata että elokuvasn pointti ei ollutkaan tuoda esiin historian traagisia tapahtumia, vaan enemmänkin tuoda esille sen ajan hovi-elämää ja näkökulmaa itse Antoinetin silmien kautta. Elokuva on ihan loistava tyylillisesti. Se miten musiikki, värit, pikasesti välähtävät converset näkyvät, on loistavan poikkeavaa historiallisita ja välillä aika raskaista leffoista. Se tosiaan sai mut kiinnostumaan Antoinettin elämästä ja oon ilonen että elokuva loppu just siihen ku se mielestäni kuuluukin loppua.
Aina kaiken ei tarvi olla synkkää ja realistista. Pinkki naivius on piristävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti