Aikaa ja unelmia.

Täällä sataa ja on viileetä. Kevät on juuri saapunut Skotlantiin ja parin päivän aikana ihmiset jo henkäilivät ilosta, kun luulivat että kesä on siinä ihan nurkan takana. Mutta Glasgow yllättää aina. Heinäkuu oli lämpimämpi kuin huhtikuu.

Sää on täällä aika ennalta arvattava, mutta niin on myös kulttuurikin. Huomasin vähän aikaa sitten että Skoteilla on aika neutraali kulttuuri. Tai siis kaikki perus jutut tiesinkin jo kun tulin tänne. On kilttejä ja on haggista ja on sadetta ja on aksenttia ja on alkoholia. Mutta sen lisäks en oo löytäny melkeen mitään muuta paitsi erittäin epätreveellisen ruokakulttuurin. Täällähän siis friteerataan pizzaa ja mars patukoita.
Skotlanti on yllättävän multikulttuurinen ja itse skotit ei tuputa omia uskomuksiaan kaikille. Jos vertaa vaikka suomeen. Jos turisti astuu jalallaan sinne, niin heti ollaan tunkemassa suuhun salmiakkia ja karjalanpiirakkaa. Seuraavaksi viedään saunaan ja sitten se työnnetään avantoon.
Meillä on niin suuri kansallisylpeys verrattuna muuhun maailmaan.
....

Kyllä nautin täällä Skoteissa olosta, mutta samaan aikaan sydän vielä palaa jonnekkin muualle. Tiedän että haluun ens vuonna päästä opiskelemaan. Se on varmaa. Nyt on sen aika. Mieleen on tullut uusia visioita siitä mitä voisi opiskella ja missä.
Mutta ennen sitä, mulla on vuosi vapaata aikaa, ilman mitään sidoksia. Ja mielestäni en oo vieläkään saanu ideaa, lähteä hieman kauemmas. Jos vain nyt saisin koko-aikasen työpaikan. Niin voisin täällä kesän asustaa ja kerätä rahaa. Sitten elo-syyskuussa voisin laittaa repun selkään ja lähteä talveks Austraaliaan. Sitten ennättäisiki takas pääsykokeisiin huhti-toukokuussa. Se tuntuis aika oikeelta tällä hetkellä, mutta näyttäkööt aika oikeen reitin.

Sellasta täällä tänään,
terkuin Liina

Daphne ja mää ihanassa Kelvin parkissa.