Metrophooliaan:
TEHTÄVÄ 2:
MINÄ JA MAAILMA Etsi artikkeli tai teksti, jossa sinua kiinnostava henkilö esittää näkemyksiään maailmasta. Valitse A tai B.
A. Kirjoita sen pohjalta dialogi itsesi ja tämän henkilön välille. B. Kirjoita artikkelissa olevan teeman pohjalta kokonaisuus, joka sisältää 1 - 3 draamallista kohtausta.
Valitisin A tehtävän. Otin tekstipätkäks Muumilaakson marraskuusta esimmäisen Ruutuvaarista kertovan kappaleen.
Liina: Anteeksi herra, mutta saisinko liittyä seuraanne?
Ruttuvaari: Toki! Tämä nuotio on kaikille läpöä kaipaaville.
Liina: Kiitoksia! Kauniiseen paikkaan olette nuotion pystyttänyt, nämä metsät voivat olla yksinäisiä ilman pientä valoa. Oletteko tekin matkustavainen?
Ruttuvaari: Matkantekijä olen ollut jo yli vuosisadan, mutta matkani aloitin vasta eilen. Kaukana vanhalla lahdella kukaan ei vielä tiedä, että karkasin, vasta sunnuntaina he sen huomaavat. Tänään onkin sunnuntai...hmm.. tai sitten se onkin vasta ensi viikolla....
Liina: Sunnuntai taisi olla kaksi päivää sitten. Eivätkö he, siis ne lahden asukkaat, jää kaipaamaan teitä?
Ruttuvaari: He pitävät aina salaa kemuja, tuskin ovat siis huolissaan, missä yksi ukkoruttana luuraa. He tulivat sunnuntaisin ja pitivät kovaa älämölöä, kun luulivat etten kuule. En ole kuuro!
Liina: Niin, hienotunteisuus on katoava luonnonvara... Voi apua, unohdin esittäytyä! Minun nimeni on Liina. Kuka te olette?
Ruttuvaari: Totta... kukas minä sitten olinkaan..? En muista teidän nimeänne. Oih, sehän on surullista, mutta välillä on vain mukavaa unohtaa... Noin, nyt keksin! Tänäänhän minä olen Ruttuvaari!
Liina: Mukava tavata herra Ruttuvaari! Minne päin olette matkustamassa?
Ruttuvaari: Tuuli on ujeltanut tai unissani olen sen nähnyt; vihreän kauniin laakson. Siellä aamun sarastaessa kaikki vieläkin toisiaan rakastaa, vasta silloin viimeiset tanssit tanssitaan ja laulut lauletaan. Siellä kukaan ei kerro kuka pitää olla, millainen taikka minkämoinen. Siellä saa olla rauhassa, mutta silti kertoa ajallaan mikä on tänään vointi ja särkeekö jalkoihin. Siellä on puliseva puro keskellä laaksoa. Se on sellainen valloittavan liplattavainen, joka jatkuvasti juoksee eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin...
Liina: Samaan paikkaan on siis matka meillä molemmilla! Pienenä kuulin satuja tästä kyseisestä laaksosta ja unelmoin, että pääsisin joskus sen näkemään. Kaiken saman olen myös kuullut, mitä te juuri kerroitte. Minua houkuttelee nähdä paikka, jossa vallitsee positiivisuus; ei tarvitse stressata turhasta, suuttua turhasta tai olla yhtään mitään mitä ei tarvitse olla.
Ruttuvaari: Millaisesta paikasta sinä sitten olet tänne möngertänyt?
Liina: Voih, melko kovasta. Siellä ympärillä vaanii jatkuvasti kolme sanaa; ”stressi”, ”vittu” ja ”ei”. Liian moni on seisahtanut jäädäkseen ja lähtenyt kadotakseen.
Ruttuvaari: Minä lähdin nähdäkseni ja muistaakseni jälleen.
Liina: Minäkin lähdin nähdäkseni, sen jälkeen jatkaa matkaa nähdäkseni enemmän ja myöhemmin katsoa minne nenänpää vie. Silloin tällöin ja lopulta palaan sinne mistä tulin, sillä sitä paikka en halua koskaan unohtaa. Siellä luuraa se lapsena saatu lämpö, joka takaa tämänkin matkan askelten keveyden.
Ruttuvaari: Niiinh... näköjään huomaa eläneensä yhden ykkösen ja kahden nollan verran, kun ei enää muista tuota alkulämpöä. Kai se niissä kailottavissa sunnuntaikävijöissä joskus tuikkii, mutta hyvin heikosti. Huoh, hyvin heikosti. Eivät ne oikeasti välitä vastauksesta, kun kysyvät ”Miten voit?” Sitten jatkavatkin jo seuraavalla kysymyksellä ennen kuin olen edes ehtinyt aloittaa pohtimaan vastausta ensimmäiseen kysymykseen. Sitten kiiruhtavatkin jo salajuhliinsa....
Liina: Onko mahdollista, että se onkin syy miksi kaipaatte laaksoon? Ehkä etsittekin hieman lämpöä?
Ruttuvaari: Pyh! Lämpöä saa tästä nuotioista, ei muista kaltaisistamme höppänistä!
Liina: Kokositte itse itsellenne turvan, niin kai jokaisen tälläisessä metsässä kuuluisi tehdä...
Ruttuvaari: Otappas tyttö hyväkäs tästä hieman mukaan otaamaani matkaevästä. Pieni simaus konjakkia unen päälle! Sitten levolle mättään äärelle. Huomenna jatkamme matkaa kohti laaksoa, kohti pulipuli puroja, kekkereitä, ystäviä ja uusia unelmia... zzz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti