Kyllä nyt vaan täytyy todeta, että meidän pääopettaja on välillä täys dille. Tuntuu et ei se edes halua opettaa meitä. Se haluaa toteuttaa jotain kaukaista haavetta, johon sille ei koskaan riittäny lahkeita. Ripa päätti perustaa teatterilinja Graniin, jossa se saa olla itsevaltijaana ja tehdä mitä se haluaa. Mut ei se vaan niin toimi. Jos ei oo koulutusta koko touhuun niin se kyl näkyy ja tuntuu. On ikävää kyseenalaistaa opettajan ammattitaito, mutta ton kanssa en voi muutakaan. Sillä on teatteritutkijan paperit. Ei siis opettajan, näyttelijän tai ohajaajan. Se on vähitellen elämänsä aikana rakentanut ympärilleen imperiumia, joka nyt sit pääty olemaan opiston teatterilija. Hyvä Ripa!
(Onneks meillä on melkeinpä 90%prosenttia vierailevia opettajia. Muuten tä koulu ei kyllä olis yli kahden tonnin arvonen. Jo teakin opettajat yhdessä on sen hinnan arvosia.)
Meillä on viikon päästä ensi-ilta. Tämä expressionistinen mestarariteos valmistuu kyllä, mutta en tiedä yhtään miten yleisö siihen suhtautuu. Katsojien keskellä voi vallita sekavia tunteiteita, kuten pitäisikö nauraa, itekä vai miettiä symbolien merkityksiä. Siinä on niiiin paljon teksitiä ja ei yhtään aikaan. Meitä ohjastetaan kiiruhtamaan vuorosanojen kanssa, jotta näytelmästä tulisi lyhyempi....
Ripalta oon kyllä oppinu nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Tollasten ihmisten kanssa on pakko oppia työskentelemään. Joskus sota ei auta itsevaltiasta vastaan. Jos se kukistetaan, se nousee uudestaan ja perustaa uuden teatterilinjan Graniin. Ripa on ja tulee olemaan itsepintainen pikku takiainen aina ja ikuisesti.
Ugh.
P.s Ripa on suunnaton Madonna, Euroviisu ja Lady Gaga fani. (Meidän antiikkiin sijoittuvan 1950-luvulla kirjoitetun näytelmän teema on Lady Gaga. Hyvä Ripa!)
mahtavaa toi loppukommentti, love it! :D eilen postasin, käy kurkkaa:)
VastaaPoista